Luova ala on kasvava elinkeino Suomessa. Se on monipuolisesti eri osaajia työllistävä sektori, jolla on markkinat myös maamme ulkopuolella. Kaikki investoinnit kulttuuriin tuottavat moninkertaisen määrän euroja mutta myös hyötyjä, joita ei suoraan voi rahassa laskea: sitä kuuluisaa hyteä, hyvinvointia ja terveyttä, joiden seurauksena ylikuormitetun soten (sosiaali- ja terveysala) kulut pienenevät. Mitä onnellisempi ihminen on, mitä enemmän hänellä on elämässään merkityksellistä sisältöä, sitä terveempi ja vähemmän yhteiskunnan sotepalveluja kuormittava hän on.
Kulttuuri on myös brändin luoja. Monet paikkakunnat profiloituvat kulttuurin kautta houkutteleviksi alueiksi niin asukkaille kuin turisteille. Kun ihmiset miettivät näinä etätyön aikoina, missä haluavat asua, yksi tärkeimmistä kriteereistä on kulttuuri, jonka palveluita on hyvässä asuinympäristössä oltava helposti saavutettavissa. Se tarkoittaa teatteria, konsertteja, kirjastoa, museoita mutta myös monipuolisia harrastusmahdollisuuksia kaiken ikäisille sirkuksesta akvarellimaalaukseen ja runotyöpajoihin.
Kun puhutaan leikkauksista ja sopeutustoimista, on laskettava toimenpiteiden seuraukset. Leikkaus kulttuuriin on tyhmintä, mitä poliitikko voi tehdä, sillä säästöt ovat pieniä ja seuraukset kalliita: ammattitaitoiset ihmiset jäävät työttömiksi, asuinalueen palvelut heikkenevät, ihmisten hyvinvointi laskee ja kaikki tämä näkyy kasvavina yhteiskunnan kuluina.
Kulttuurin ammattilaiset ovat yhteiskunnan edelläkävijöitä. He tarjoavat aineetonta kulutusta vihreässä siirtymässä, he ovat itsensä työllistäviä usean työnantajan palveluksessa toimivia pätkä- ja määräaikaistyöntekijöitä, joille perustulo on järkevin ja edullisin tapa taata sosiaaliturva. Koska yhteiskunta on joka tapauksessa marssimassa hitaasti kohti kattavaa perustuloa monimutkaisen ja kannustamattoman tukijärjestelmän sijaan, olisi perustulokokeilu aloitettava taiteilijoista. Sen lisäksi tarvitaan keskitetty eläkejärjestelmä, valtakunnallisesti keskitetty kulttuurialan TE-toiminta ja usean ministeriön yhteinen kulttuuripoliittinen selonteko, joka ottaa huomioon laajasti luovan alan kasvavana, työllistävänä, vientiä edistävänä elinkeinona.
