Urheiluhullut Radio Suomi 21.11.2022
Suomen kukoistava musiikkielämä ja satunnaiset urheilumenestykset ovat yleensä yksittäisten kunnianhimoisten aikuisten työn tulosta. Yksi perusti kuoron, toinen opetti kenelle tahansa viulunsoittoa, kolmas alkoi vetää koripallokerhoa ja neljäs sai lapset innostumaan rytmisestä kilpavoimistelusta. Kaikkein kunnianhimoisimmat pääsivät todistamaan motivoituneiden lasten käsittämättömän kyvyn venyä mihin tahansa suorituksiin, ja niin suomalaiset lapset lauloivat kuoroissa ja soittivat pahviviuluilla ympäri maailmaa ja yksittäisissä joukkuelajeissakin syntyi ajoittaista menestystä.
Mutta mitä oli kaiken takana? Siitä on vaikea puhua. Ensinnäkin jo siksi, että toisinaan opetus tai valmennus oli henkistä tai fyysistä väkivaltaa, joskus myös seksuaalista häirintää, joka tapauksessa jotain sellaista, mistä lapselle tulee vuosikausien traumat – eikä näistä asioista ole helppo puhua. Toiseksi siksi, että koko systeemi perustuu siihen, että heikot putoavat kyydistä. Jos ei jaksa harjoitella, jos alkaa itkeä, kun nöyryytetään muiden edessä, joutaakin pois pilaamasta ryhmää. Joten se, joka alkaa muistella henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista häirintää, on auttamatta joukon heikko lenkki. Hän ei kestä sitä, minkä muut hyväksyvät – tai hän on niin huono, että on ansainnut asiattoman kohtelun.
Kolmas syys olla hiljaa on asioiden suunnaton ristiriitaisuus. Jos on saanut lapsuuden harrastuksesta ammatin, elinikäisiä ystäviä, tärkeän harrastuksen, unohtumattomia ulkomaanmatkoja ja ripauksen menestystä, ei ehkä ensimmäiseksi jää mieleen kaiken tuon hinta. Mistä lapsi tietää, etteivät nöyryyttävä ja henkilökohtaisuuksiin menevä käytös ja seksistiset vitsit ole sopivaa käytöstä? Valmentaja ja soitonopettaja ovat auktoriteetteja, he ovat yhteiskunnan kaikkien mittapuiden mukaan esikuvia, joten he luovat lapsille moraalisäännöt. Jos valmentaja käyttäytyy huonosti, se johtuu meistä lapsista. Hän on vihainen ja ilkeä, koska me olemme laiskoja ja tuotamme hänelle pettymyksen.
Mikään ei ole helpompaa kuin käyttäytyä lasten edessä väärin. Valittava vanhempi on naurettava tiikeriäiti. Muut vanhemmat ovat sairastuneet valmentajan kunnianhimoon, ja siksi he hyväksyvät tämän kaikki keinot menestykseen. Musiikkikasvatuksessa pahin lienee jo takana, koska riittävän moni on saanut trauman. Urheilussa vasta avataan kaapinovia, hitaasti ja hiljaa, koska urheilussa menestys peittää alleen kaikki keinot.
