Mielen hyvinvointi

Helsingin Vihreiden vaaliohjelmassa puhutaan mielen hyvinvoinnista. Siihen kuuluvat kaikki ne asiat, joista helsinkiläisen hyvä elämä koostuu. Arki ei saisi olla hankalaa ja jokaisella pitäisi olla mielekästä tekemistä.

Korona-aika on paljastanut mielen hyvinvoinnin merkityksen tavalla, jonka toivon jäävän lähtemättömästi kaikkien ajatuksiin. Kun menetimme harrastukset, työn ja koulun päivittäiset rutiinit sekä kaiken ihmiset yhteen kokoavan kulttuurin, aloimme voida huonosti. En tiedä, onko koskaan Suomessa koettu vastaavaa kulttuurinnälkää kuin näinä aikoina.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Kun on tutkittu taidekokemusten käynnistäviä prosesseja ihmisen aivoissa, on huomattu, että ne aktivoivat samoja alueita kuin sosiaaliset toiminnot. Taiteilla on voimakas kytkentä siihen lajityypilliseen ominaisuuteemme, että haluamme olla osa yhteisöä.

Korona-aikana jokainen joutui huomaamaan tämän todeksi. On aivan eri asia kuunnella yksin musiikkia kuin istua osana yleisöä konsertissa. Elokuva kotisohvalla ei ole sama kuin elävä teatteriesitys täydessä salissa. Museovierailukin saa lisäarvoa, kun taulua ei katsele yksin.

Kirjojen lukeminen jäi ainoaksi sallituksi taiteeksi korona-aikana. Mielenkiintoinen onkin tutkimus, jonka mukaan yksinäiset vanhukset, jotka lukevat päivittäin kaunokirjallisuutta, voivat paremmin kuin ne, jotka eivät lue mitään. Selitys on siinä, että aivomme tulkitsevat lukemisen sosiaaliseksi toiminnaksi. Olemme aktiivisesti tekemisissä fiktion henkilöiden kanssa, minkä lisäksi syntyy jollain tasolla kontakti kirjailijaan.

Mielen hyvinvointi merkitsee minulle erityistä panostusta kaiken ikäisten helsinkiläisten mielekkääseen vapaa-aikaan. Se voi olla mitä tahansa monipuolisesta liikunnasta ja kulttuurista vapaaehtoistyöhön, ja kaupungin on oltava sen mahdollistaja.