Toisenlainen työntekijä

Minna Lindgren blogi

Tulevaisuudessa rakennamme identiteetin todennäköisesti toisin kuin nyt, kun se vielä usein perustuu kansallisuuteen, äidinkieleen ja työhön. Innostavaa uudessa identiteettiajattelussa on valinta. Voimme valita oman yhteisömme, liittyipä se uskontoon, kieleen, asuinpaikkaan – tai työhön.

Niin kauan kuin työ on keskeinen tapa olla osa yhteisöä, on tärkeätä antaa mahdollisimman monelle työn kautta identiteetti. Vapaaehtoistyössä kehitysvammaisten kanssa olen huomannut, miten näille ikuisiksi eläkeläisiksi diagnosoiduille erityistapauksille on suuri ylpeydenaihe käydä töissä. He kasvavat pari senttiä kertoessaan työpaikasta, tehtävistään ja palkasta, jolla voi tehdä itselle tärkeitä asioita.

Yhteiskunnassa on valtavasti ihmisiä, jotka eivät veny perinteiseen 40-tuntiseen viikkotyöhön. Kaikki kuitenkin hyötyisivät siitä, että kehitysvammainen, päihdekuntoutuja, masentunut tai muuten suorituksiltaan rajoittunut saisi tehdä edes hiukan töitä. Kotona käkkiminen ei virkistä, kannusta eikä rakenna identiteettiä.

Siksi tervehdin ilolla hallituksen kehysriihessä linjaamaa Välittäjä Oy:tä, jonka mallina on yli 40 vuotta Ruotsissa toiminut Samhall. Tosin viime aikoina on markkinatalous tullut tökkimään Ruotsin Samhallin toimintaa. Ikealle ja Volvolle, kenelle tahansa töitä tekevät Samhallin 26 000 osa-aikaista työllistettyä kuulemma häiritsevät markkinoita. Eivät häiritse. Meillä on aina hieman heikompia keskuudessamme, ja mitä aktiivisempia he ovat, sitä paremmin voimme kaikki. Jokaiselle työpaikalle tekisi hyvää ottaa joukkoonsa yksi toisenlainen työntekijä.