”Sitä kutsutaan joustavaksi työelämäksi, mutta sosiaaliturvan kannalta se on helvetti.”

HS:n pääkirjoitus (3.2.23) ”Aika ajoi perustulon ohi” kaatuu otsikkoonsa. Kirjoitus perustuu sosiaaliturvakomitean välimietintöön, jossa mm. todetaan nykyinen systeemi monimutkaiseksi, epäjohdonmukaiseksi, vaikeasti ennustettavaksi, ristiriitaiseksi, byrokraattiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat yrittäneet asioida Kelan tai kunnan sosiaalipalveluiden tarjoajien kanssa.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on luotu silloin, kun täysipäiväinen ja vakinainen työ oli normi. Enää ei ole. Meillä on yhä enemmän määrä- ja osa-aikaisia työsuhteita, keikkatöitä ja itsensä työllistäjiä. Sitä kutsutaan joustavaksi työelämäksi, mutta sosiaaliturvan kannalta se on helvetti. Tilapäinen työ ei kannata, koska tuet katkaistaan. Tukien uudelleen saaminen pätkätyön päätyttyä kestää pitkään. Osa-aikainen työ katsotaan haitalliseksi Kelan näkökulmasta. Eläkeläisten työntekoa jarruttaa kohtuuton veroprosentti. Ja kuitenkin meidän pitäisi kannustaa kaikkia ikään katsomatta tekemään töitä.

Leikkaaminen ei ole ratkaisu. Suomessa sosiaaliturva on MATALAMPI kuin Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien sopimuksissa velvoitetaan (suhteutettuna bkt:hen tai mediaanituloon). Tästä Suomi on saanut ennen pandemiaa useita huomautuksia. Kyse on ihmisoikeuksista. Myös STM:n lakisääteinen raportti sosiaaliturvasta vuodelta 2020 toteaa perusturvaetuudet riittämättömiksi.

Kuten komitean välimietinnössä ehdotetaan, erilaiset perustuet on yhdistettävä. Se on askel kohti perustuloa. Sen lisäksi tarvitaan kohdennettuja tukia, joiden hakemisen on oltava mahdollisimman helppoa. Harkinnanvaraisuus poistuisi perustulon myötä. Tilapäiset ja osa-aikaiset työt olisivat mahdollisia, jopa kannattavia. Ja byrokratiaa olisi vähemmän!

Aika ei totisesti ole ajanut perustulon ohi.

#perustulo #vihreät #ehdollaeduskuntaan #helsinginvihreät #sosiaaliturva

Leikkaus kulttuuriin on tyhmintä, mitä poliitikko voi tehdä, sillä säästöt ovat pieniä ja seuraukset kalliita.”

Luova ala on kasvava elinkeino Suomessa. Se on monipuolisesti eri osaajia työllistävä sektori, jolla on markkinat myös maamme ulkopuolella. Kaikki investoinnit kulttuuriin tuottavat moninkertaisen määrän euroja mutta myös hyötyjä, joita ei suoraan voi rahassa laskea: sitä kuuluisaa hyteä, hyvinvointia ja terveyttä, joiden seurauksena ylikuormitetun soten (sosiaali- ja terveysala) kulut pienenevät. Mitä onnellisempi ihminen on, mitä enemmän hänellä on elämässään merkityksellistä sisältöä, sitä terveempi ja vähemmän yhteiskunnan sotepalveluja kuormittava hän on.

Kulttuuri on myös brändin luoja. Monet paikkakunnat profiloituvat kulttuurin kautta houkutteleviksi alueiksi niin asukkaille kuin turisteille. Kun ihmiset miettivät näinä etätyön aikoina, missä haluavat asua, yksi tärkeimmistä kriteereistä on kulttuuri, jonka palveluita on hyvässä asuinympäristössä oltava helposti saavutettavissa. Se tarkoittaa teatteria, konsertteja, kirjastoa, museoita mutta myös monipuolisia harrastusmahdollisuuksia kaiken ikäisille sirkuksesta akvarellimaalaukseen ja runotyöpajoihin.

Kun puhutaan leikkauksista ja sopeutustoimista, on laskettava toimenpiteiden seuraukset. Leikkaus kulttuuriin on tyhmintä, mitä poliitikko voi tehdä, sillä säästöt ovat pieniä ja seuraukset kalliita: ammattitaitoiset ihmiset jäävät työttömiksi, asuinalueen palvelut heikkenevät, ihmisten hyvinvointi laskee ja kaikki tämä näkyy kasvavina yhteiskunnan kuluina.

Kulttuurin ammattilaiset ovat yhteiskunnan edelläkävijöitä. He tarjoavat aineetonta kulutusta vihreässä siirtymässä, he ovat itsensä työllistäviä usean työnantajan palveluksessa toimivia pätkä- ja määräaikaistyöntekijöitä, joille perustulo on järkevin ja edullisin tapa taata sosiaaliturva. Koska yhteiskunta on joka tapauksessa marssimassa hitaasti kohti kattavaa perustuloa monimutkaisen ja kannustamattoman tukijärjestelmän sijaan, olisi perustulokokeilu aloitettava taiteilijoista. Sen lisäksi tarvitaan keskitetty eläkejärjestelmä, valtakunnallisesti keskitetty kulttuurialan TE-toiminta ja usean ministeriön yhteinen kulttuuripoliittinen selonteko, joka ottaa huomioon laajasti luovan alan kasvavana, työllistävänä, vientiä edistävänä elinkeinona.

Photo by Mike Petrucci