Iäkkäiden äänenä muistutan, että iäkkäin osa väestöä ei ole kuluerä, kuten ei vanhuuskaan ole sairaus. Vain pieni osa iäkkäistä tarvitsee päivittäin apua elämässään – ja se on heille turvattava. Kotipalvelun resursseja ja ympärivuorokautisen hoidon määrää on lisättävä ja hoitoon pääsyä helpotettava. Mutta enemmistö eläkeläisistä on aktiivisia toimijoita ja iloisia veronmaksajia, joista yhteiskunta hyötyy. Ikä ei ole syy jäädä syrjään. Eläkeläinen voi olla ansiotyössä, osallistua vapaaehtoistoimintaan, auttaa läheisiään, nauttia kulttuurista ja loistaa näkyvänä osana yhteiskuntaa. Osa-aikainen työ eläkkeellä on mahdollistettava matalalla verotuksella, omaishoitajien tukea tulee monipuolistaa ja iäkkäitä on kuultava päätöksenteossa. Monien erilaisten tukien, avun ja mahdollisuuksien selvittämiseksi tarvitaan vanhusneuvola, joka tarjoaa keskitettyä neuvontaa kaikissa vanhuuteen liittyvissä asioissa. Kenenkään ei pidä pelätä vanhuutta.

Politiikka tarvitsee taidetta, sillä taiteen merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on kiistaton. Taide on tapa olla ihminen. Se on perusoikeus ja elinkeino, se tekee ihmisestä sosiaalisen ja tuottaa tutkitusti terveyttä ja onnellisuutta. Koska taide edistää oppimistaitoja, sen on oltava tärkeässä roolissa peruskoulun kaikilla luokilla. Vihreässä siirtymässä aineettomien palveluiden merkitys kasvaa ja taiteen saavutettavuus helpottuu. Tarvitsemme taiteilijoita, ja siksi heidän asemansa yhteiskunnassa on turvattava mm. perustulokokeilulla ja kohtuullisilla taiteilijaeläkkeillä. Kulttuuripolitiikkaa on johdettava pitkän tähtäimen määrätietoisella ohjelmalla usean ministeriön yhteistyönä. Kulttuurin rahoitusjärjestelmää on kehitettävä perinteisten toimijoiden ohella investoimalla uusiin taiteen muotoihin unohtamatta spontaania ja kokeilevaa toimintaa. Kulttuurin ja luovien alojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on nostettava kohti EU:n keskitasoa.

Kestävä kehitys on ainoa vaihtoehto ja loistava mahdollisuus. Se tarkoittaa kiertotalouden mukaisesti kaiken materiaalin kierrätystä ja talousajattelun laajentamista niin, että ympäristö- ja hyvinvointivaikutukset otetaan huomioon tuottavuuden rinnalle. Vihreä siirtymä on mahdollisuus niille, jotka ovat edellä muita. Enää eivät taloudellinen kasvu ja kestävä kehitys ole vaihtoehtoja, sillä kestävyys on taloudellisen kasvun edellytys. Siksi on syytä edistää jakamistaloutta, rajoittaa ympäristölle haitallisten ja uusiutumattomien materiaalien käyttöä, helpottaa jätteiden hyödyntämistä raaka-aineina, laskea korjauspalveluiden arvonlisävero 10 %:iin, korottaa kaatopaikkajätteen jäteveroa, ottaa käyttöön luonnonvarojen kulutusta hillitseviä veroja ja lisätä rahoja kiertotalouden tutkimukseen ja kehitykseen.

Vammaisille oma elämä korostaa vammaisten itsemääräämisoikeutta kaikissa heitä koskevassa päätöksenteossa. YK:n vammaisasetus velvoittaa meitä, vaikka Suomessa erityisesti kaksi kohtaa ei toteudu: artikla 19, joka edellyttää, että vammaiset ihmiset voivat valita asuinpaikkansa, missä ja kenen kanssa asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä, ja artikla 27, joka tunnustaa vammaisten oikeuden tehdä työtä muiden kanssa yhdenvertaisesti.
Se edellyttää lainsäädäntöä, joka suojelee vammaisten oikeutta saada palkkaa samanarvoisesta työstä. Suomessa on n. 40 000 kehitysvammaista ihmistä, joista vain vähän yli 400 on palkkatyössä tai tuetusti työllistynyt. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat työtä, ja Suomi heidän työpanostaan. YK:n vammaissopimus ei ole kannanotto, se velvoittaa.